Terijoen vanha kasino ja hotelli


Terijoen ensimmäiset kesäasukkaat olivat Pietarin varakasta porvaristoa, mutta 1870-luvun lopulla kesänviettoon saapui myös keskiluokkaisia virkamiehiä, joita varten paikalliset asukkaat alkoivat rakentaa vuokrattavaksi tarkoitettuja huviloita. Ensimmäinen seudulle rakennettu hotelli oli Bellevue, joka avattiin jo vuonna 1874. Saman vuosikymmenen aikana Terijoen liike-elämä vilkastui kesäasukkaiden ansiosta ja paikkakunnalle perustettiin muun muassa viina- ja olutkauppa sekä oluttehdas. Ensimmäiset venäläiset kauppiaat saapuivat 1880-luvun vaihteessa.


Terijoen suosio pietarilaisten kesänviettopaikkana kasvoi 1890-luvun alussa entisestään. Valtio ja paikalliset maanomistajat myivät huvilapalstoja kiihtyvään tahtiin. Tuolloin syntyi muun muassa huvila-alue, jossa oli säännöllinen asemakaava. Samalla venäläiset kesäasukkaat perustivat oman yhdistyksen, joka ryhtyi ajamaan heidän etujaan ja huolehtimaan Terijoen alueen yleisestä rakentamisesta ja kunnossapidosta. Yhdistys perusti muun muassa palokunnan ja aloitti teiden kunnossapidon, Suomenlahden rantaan rakennettiin jalkakäytävä puistonpenkkeineen ja myyntikojuineen. Syksyllä yhdistys huolehti myös katuvalaistuksesta. Palokuntatalon ympäristöön syntyi Palokunnanpuisto, jossa sijaitsi muun muassa tenniskenttiä. Yhdistys anoi vuonna 1891 myös oman perustamista Terijoelle, mutta kuvernööri hylkäsi anomuksen, joka samalla olisi tarkoittanut Terijoen kunnan syntyä.

Vuonna 1892 Terijoelle valmistui niin sanottu vesihoitolaitos, jonka puistossa sijaitsi erillinen ravintola- ja kasinorakennus. Puistossa oli myös tenniskenttiä, rullaluistinrata, biljardihuoneita ja lava, jossa iltaisin esiintyi Venäjän tunnetuimpia laulajia, ballerinoja ja teatteriseurueita. saarelle oli yhden kesän ajan laivayhteys, jonka jälkeen tullihuone muutettiin purjehdusseuran paviljongiksi. Lisäksi Terijoella oli mahdollista harrastaa muun muassa ratsastusta sitä varten rakennetussa maneesissa. Aurinkoisina päivinä pitkä hiekkaranta täyttyi auringonottajista ja uimareista.

Terijoen Merikylpylän kasino, joka paloi v

Kauppaliikkeitä oli 1890-luvun lopussa jo useita kymmeniä. Niistä enemmistö oli venäläisten omistamia, mutta Terijoella toimi myös muun muassa helsinkiläisten ja viipurilaisten liikkeiden myymälöitä. Kauppojen ohella kasvoi myös ravintoloiden määrä, 1890-luvun aikana Kivennavan kuntakokoukselta anoi anniskeluoikeuksia yli 30 henkilöä. Ravintoloiden lisäksi paikallinen oluttehdas myi kesäasukkaille tuotteitaan koreittain. Vuonna 1913 pelkästään Terijoen ja Kellomäen kylissä oli 380 liikkeenharjoittajaa. Osa venäläisistä jäi seudulle myös talvikaudeksi, ja heitä varten perustettiin oma venäjänkielinen koulu sekä rakennettiin . Ensimmäinen kirkko paloi 1907. Vuonna 1913 valmistunut uusi kirkko oli Suomen suurin ortodoksinen kirkkorakennus.

Venäläisen huvila-asutuksen huippuvuosina 1910-luvun alussa kesäasukkaiden määrä oli jopa 60 000. Suomen suuriruhtinaskunnan suurimmassa kaupungissa oli tuolloin hieman yli 100 000 asukasta. Neljäkymmentä junaa kuljetti päivittäin matkustajia Terijoen ja Pietarin välillä. lisäksi huvilayhdyskunnan asukkaita palveli parhaimmillaan myös viisi muuta parinkymmenen kilometrin matkalla ollutta asemaa. Hevosajureita Terijoella toimi yli 500, joiden lisäksi seudulla liikennöi myös linja-autoja. Vuonna 1911 Terijokea keisari määräyksestä liittää , mutta suomalaisten vastustuksen vuoksi se pysyi osana Suomen suuriruhtinaskuntaa. Sen sijaan samana vuonna perustettiin itsenäinen Terijoen kunta, johon kuuluivat aluksi vain Terijoen ja Kellomäen kylät.

"Tervetuloa Terijoelle!" Värikkään suomalaisen matkailumainoksen iskulause tervehti suomalaisia sotilaita eräässä talossa heidän tunkeutuessaan Rällälän suunnasta Terijoelle. Sankat savupilvet nousivat paikkakunnan keskustasta taivaalle merkkinä siitä, että ryssätsuomalaisten lähetessä olivat jälleen panneet Stalinin hävityskäskyn täytäntöön. Joukkojemme saavuttua Terijoen "kaupungin" keskustaan, voitiin todeta, että tuhot rajoittuivat ainoastaan paikkakunnan huomattavimpiin liiketaloihin. Muita rakennuksia eivät ryssät ehtineet sytyttää, vaikka polttopulloja olikin valmiina miltei jokaisessa talossa.

syttyi heinäkuussa 1914, ja sen vaikutukset näkyivät nopeasti myös Terijoella. Kronstadtin, ja sijaitsivat lähistöllä, minkä vuoksi osa kesänviettäjistä pelkäsi meritaistelujen alkamista ja pakeni takaisin Pietariin. Vieraita saapui myös sotavuosina, mutta heidän määränsä oli kuitenkin huomattavasti vähentynyt. Myös sodan aiheuttama elintarvikepula vaikutti kesäasukkaiden elämään. Lopullisesti Terijoen venäläinen huvilakausi tuli päätökseen vuoden 1917 ja Suomen itsenäistymistä seuranneen rajan sulkemisen myötä. Terijoelle jäi enää vajaat 1 500 seudulla vakinaisesti asunutta venäläistä, joiden joukossa oli myös joitakin paenneita. loppuvaiheessa huhtikuussa 1918 teloittivat mahdollisesti jopa yli 200 Terijoen venäläistä.


kasinolla vai kenties Terijoen hiekkarannoilla

Mutta pian tämän jälkeen tultiin Vammelsuuhun, kohtaan jossa Vammeljoki laskimereen, ja samalla rävähti silmien eteen meri ja rantaviiva ja tunki nenäänmeren raikas suolainen tuoksu. Sisämaa kaikkosi mielestä heti. Pakahduttavaelämänonnen tunne täytti mielen, kun auto hyrisi rantarivieraa pitkinTyrisevän läpi Terijokea kohti.

Hiekkarantojen Terijoki: Huvilaelämää Kannaksella

Lauhkea ilmasto suosi puutarhanhoitoa ja 1936 Terijoella kasvoi yli 20.000 omenapuuta ja 80.000 marjapensasta.

Toiminta alkoi jälleen vilkastua

Terijoki syöpyi 1920- ja 1930-luvuilla suomalaisten mieliin Suomen Rivierana. Se oli Suomen suosituin kesänviettopaikka, joka tunnettiin pitsihuviloistaan, suotuisasta ilmastostaan, rehevästä luonnostaan ja kymmeniä kilometrejä pitkästä hiekkarannastaan.

Pitkä rakennus, jonka taustalla on puita

Turismipalvelut ja vilkas huviloiden rakentaminen toivat vaurautta Terijoelle, joka erkani Kivennavasta omaksi kunnakseen vuonna 1910.

Terijoen Merikylpylä Oy — Historia

Vuonna 1939 Terijoella oli noin 8 000 vakituista asukasta, mutta kesäisin tilapäinen asukasmäärä oli jopa kymmenkertainen. Paikkakunnan asukkaat edustivat ainakin 27:ää eri kansallisuutta.

9 omaa vierashuonetta; majoitus tapahtui yleensä muualla

Mutta Terijoen suurin
viehätys ja kauneus on meri ja merenranta, tämä komea
ranta ilman mitään kallioita ja saaria, joka
hie-nohiekkaisena ja loivana ulottuu Suomenlahdelle
päin ja muutaman sadan sylen leveydeltä seuraa
merenpintaa ainoastaan muutaman kyynärän
syvyydessä, kunnes se äkkijyrkästi painuu
Suomenlahden pohjaa kohti.

Terijoki oli 30-luvulla ”Suomen Riviera”

Terijoen alueella vietti kesiään myös lukuisia tunnettuja henkilöitä. Heitä olivat muun muassa Kuokkalassa huvilan omistanut taidemaalari , säveltäjä , sotaministeri ja professori , jonka äärioikeistolainen -järjestö murhasi kesähuvilallaan heinäkuussa 1906. Repinin -niminen huvila on remontoitu alkuperäiseen asuunsa ja toimii kotimuseona. Venäläisten lisäksi Terijoelta omisti huvilan muun muassa ruotsalainen liikemies . 1930-luvulla Kuokkalassa asui taiteilijapariskunta ja , joiden Villa Golicke -huvilasta muodostui aikakauden suomenruotsalaisten modernistien kokoontumispaikka.

[PDF] ER I JO K I ympäristöineen

Horisontissa häämöttää Kronstadtin saari vahvoine linnoituksineen. Ihmettelemme juuri,etteivät sen mahtavat putket lähetä kranaattejaan Terijoen rannoille, kun mereltä alkaa kuuluauhkaava suhina, joka vähitellen kasvaa kimeäksi vinkunaksi: Kron-stadt on saanut tiedonpaikkakunnan valtauksesta ja avannut tulen Suomen rannikolle. Maa vavahtaa ja voimakas jysäyskuuluu jostain kauempaa.

Aikamatka luovutettuun Karjalaan

Ensimmäisten huviloiden rakentaminen oli alkanut jo välittömästi rautatien valmistumisen jälkeen, ja viiden vuoden kuluttua niitä oli Terijoella jo 28. Vuonna 1882, jolloin vanhat lahjoitusmaat vihdoin tulivat Suomen valtion haltuun, huvilapalstojen määrä oli kasvanut kuuteenkymmeneen. Lunastuksen myötä vuokraviljelijän asemasta vapautuneet talonpojat alkoivat vaatia venäläisten maapalstoja itselleen, koska katsoivat, että ne oli luovutettu heiltä mielipidettä kysymättä. Talonpoikia kiinnostivat erityisesti hiekkaiset rantapalstat, vaikka ne olivatkin viljelyyn kelpaamattomia. Venäläiset puolestaan vaativat hallussaan oleviin maihin täyttä omistusoikeutta, jonka olikin heille lunastuksesta sopiessaan luvannut. Hallitus ei kuitenkaan suoraan antanut omistusoikeutta venäläisille, vaan muodosti lahjoitusmaista aluksi viisi emätilaa (Terijoen kylään kolme sekä Raivolaan ja Kuokkalaan yhden kumpaankin), jonka jälkeen niistä erotettiin myytäväksi 112 huvilapalstaa (Terijoki 63, Kuokkala 37 ja Raivola 12). Tämän jälkeen omia maitaan alkoivat myydä myös talonpojat ja paikalle ilmaantui muualta Suomesta tulleita liikemiehiä, jotka perustivat myyntikonttoreita ja ryhtyivät välittämään huvilapalstoja venäläisille.