Kasino), Loviisa (kesäravintola Kasino), Savonlinna.


Tilastokeskuksen määritelmän mukaan Loviisassa on keskustaajaman lisäksi seitsemän muuta . Niistä kolme ovat kirkonkyliä: Liljendal, Pernaja ja Ruotsinpyhtää. Pernajan 1400-luvulla rakennettu on Loviisan vanhin rakennus. Kaksi taajamaa – ja Ruotsinpyhtään kirkonkylä – ovat rakentuneet ruukkialueen ympärille. ruukkialue on suurelta osin ulkopuolisilta suljettu, kun taas Ruotsinpyhtään Strömfors pitkälti on turismiin suuntautunut. Kunnan suurimmat taajamat ovat Koskenkylä ja , joissa molemmissa on tuhatkunta asukasta. Vuoden 2019 lopussa Loviisassa oli 14 772 asukasta, joista 10 904 asui taajamissa, 3 728 haja-asutusalueilla ja 140:n asuinpaikka ei ollut tiedossa. Kaupungin taajama-aste oli 74,5 %.


Vuosina 1983–1985 Valkon satamaan rakennettiin valtion viljavarasto, jossa on 16 hieman yli 80 metrin korkuista siiloa. Kaupungin keskustan pohjoispuolitse kulkeva ohikulkutie voitiin ottaa käyttöön vuonna 1989. Porvoon ja Koskenkylän välisen moottoriliikennetien pidennys Loviisaan valmistui viisi vuotta myöhemmin. Vuonna 1999 ensin mainittu osuus oli saatu muutettua moottoritieksi. 2010-luvun alkupuolella moottoritietä jatkettiin Koskenkylästä Kotkaan ja Haminaan (nykyisin moottoritie ulottuu aina Vaalimaan raja-asemalle saakka). Vuonna 1995 Loviisan kaupunki juhli 250-vuotista taivaltaan, ja professori Sirénin historiikki julkaistiin (sekä ruotsiksi että suomeksi).

Kylpyläkauden kukoistavinta aikaa riitti 1910-luvun puoliväliin saakka. Kun Euroopan 1870-luvulla alkanut La Belle Epoqué -aika päättyi 1. maailmansotaan ja muihin suuriin kansallisiin murroksiin,
Loviisan vesihoitolaitoksen vetovoima hiipui. Lopulta kylpylän päärakennus tuhoutui tulipalossa 1935, pensionaatti 1940-luvun lopulla/50-luvun alussa ja Kasinoravintola juhannuksena 1964.

Antikvaarinen kirjakauppa Menec

Loviisan kymmenistä kylistä historiallisesti mielenkiintoisia ovat – Pernajan kirkonkylän ohella – erityisesti Fasarby, Horslök ja Härkäpää. Fasarby on keskiajalta periytyvä ryhmäkylä joka koostuu vanhoista sotilasvirkataloista. Kylä sijaitsee kunnan lounaisosassa Fasarbyvikenin pohjukassa, ja sen nykyinen rakennuskanta muodostuu mm. 1700- ja 1800-luvuilla rakennetuista parituvista sekä 1920-luvun mansardikattoisista huviloista. Horslökin ja Härkäpään (ruots. Härpe) saaristolaiskylät sijaitsevat Sarvisalossa. Molemmat kylät ovat keskiaikaisia, ja ne ovat poikkeuksellisen hyvin säilyttäneet 1900-luvun alun yleisilmeensä. Härkäpäässä on 1800-luvulla rakennettu tuulimylly.

Mineraalipitoisten lähteiden yhteyteen käynnistynyt Loviisan kylpylän vetovoima kasvoi entises-tään, kun Loviisan nykyisen Plagenin uimarannan ja sen viereisten tenniskenttien lähelle valmistui Sonckin piirtämä Loviisan Kasino.

Vuonna 1897 valmistuivat puolestaan Sonckin veljelleen suunnittelema arvokas Vuorelan talo Viitasaarelle sekä Loviisan kylpylän asiakkaita varten rakennettu Mossebackenin täysihoitola Loviisan Myllyharjulle. Sen koko sisustus oli Sonckin suunnittelema, ja sitäkin rakennusta luonnehdittiin Kuusankosken kotiseututaloonkin liitetyllä määreellä ”norjalaistyyliseksi”.

Talousalueena Loviisa kuuluu , jonka alueellinen oli 67 170 euroa asukasta kohden vuonna 2022. Alueellinen BKT on maan keskiarvoa korkeampi ja seutukuntien keskinäisessä vertailussa neljänneksi suurin.


Tämän kohteen myyjä, Ensio, ottaa täyden vastuun tästä kohteesta

Casinot Kulosaaressa ja Lauttasaaressa ja ainakin ensimmäistä mainostetaan ruokapaikkana.

mainitaan

Helsingin Lauttasaari, Hanko (Kylpylaitoksen osa), Heinola (Rantakasino, kesähotelli), Ikaalinen (Kylpylän Kasino), Lappeenranta (ravintola Kasino), Loviisa (kesäravintola Kasino), Savonlinna
Veikkaan, että useimmat näistä olivat pelkästään ravintoloita, joissa mahdollisesti esitettiin ohjelmaa.

Loviisa päätyi Kari Ketosen ja Antti Luusuaniemen uuteen elokuvaan

19. elokuuta 150 loviisalaista ilmoittautui suojeluskuntaan. He saivat valkoiset käsivarsinauhat ja marssivat torille. Lakkoilijat vetäytyivät Uuteenkaupunkiin. Sosialistit yrittivät turhaan saada (venäläistä) sotilasapua Helsingistä, ja vielä samana iltana Työväentalolla päätettiin julistaa lakko päättyneeksi. Mutta Venäjän vallankumouksen innoittamana Loviisassa alkoi uusi suurlakko 15. marraskuuta, ja vain kolme päivää myöhemmin sosialistit kutsuivat venäläissotilaita apuun. Heidän lisäksi Valkoon saapui punakaartilaisia Kotkasta, ja 19. marraskuuta 200–300 aseistautunutta miestä marssi Valkosta Loviisaan. Poliisikamari, puhelinkeskus ja rautatieasema vallattiin. Punalippu vedettiin salkoon , ja 20–30 kaupungin johtohenkilöä vietiin vangittuina Uuteenkaupunkiin. Vuoden lopussa päästiin kompromissiin poliisilaitoksesta, ja tilanne rauhoittui.

Loviisan paikallishistoria avautuu verkkoon

Loviisan Lippu ja Käsityö Oy (0959175-9) on Osakeyhtiö. Sen toimialana on Tavaranpeitteiden, purjeiden ja muiden sovitettujen tekstiilituotteiden valmistus. Katso kaikki yrityksen julkiset tiedot alta!

Loviisalaisten kaitafilmit puhaltavat historian henkiin

Loviisan kaupunki on paikkakunnan suurin työnantaja. Sillä on yli tuhat työntekijää, ja sen vuosibudjetti on noin 130 miljoonaa euroa. Loviisan tuloveroprosentti on 20,25 %. Vuonna 2019 kaupunki sai verotuloja 59 miljoonaa ja valtionosuuksia 25 miljoonaa. Toimintatuloja oli 24 miljoonan edestä. Suurimmat menoerät olivat henkilöstökulut (49 miljoonaa) ja palvelujen ostot (47 miljoonaa). Vuonna 2020 kuntakonsernin lainakanta oli 7158 euroa per asukas, eli pienempi kuin Uudenmaan kunnilla keskimäärin. Loviisan kaupungin vuoden 2021 tilinpäätös oli 4,6 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Kaupunki omistaa merkittäviä vähemmistöosuuksia Loviisan Satama Oy:stä ja Kymenlaakson Sähkö Oy:stä. Vuonna 2019 Loviisan työpaikkaomavaraisuus oli 82,0 %. Tilastokeskuksen jaottelun mukaan 5,4 % työpaikoista oli alkutuotannossa, 32,7 % jalostuksessa ja 59,4 % palvelualoilla. Työllisyysaste oli 73,8 %, korkein sitten vuoden 1989. Marraskuussa 2021 Loviisassa oli 11,4 % työttömiä työnhakijoita, kun koko Uudenmaan vastaava luku oli 10,0 %.

Muun muassa näitä historiallisestikin ..

1880-luvulle saakka Loviisan tärkeimmät elinkeinot olivat kaupankäynti ja käsityöläisyys. Vähäinen teollisuus liittyi merenkulkuun (veneveistämöjä ym.) ja nautintoaineisiin. Loviisassa oli tupakkatehdas jo 1750-luvulla, ja 1770-luvun lopussa kruunun viinanpolttimo aloitti toimintansa ( oli kieltänyt kotipolton). Vuonna 1858 kreivi perusti kaupunkiin olutpanimon. Creutzin tulo alalle selittyy historioitsija mukaan osin pyrkimyksellä turvata ohran menekki. Vuonna 1874 panimo siirtyi baijerilaisen Heinrich Lehmannin omistukseen, ja oluen valmistus jatkui hänen suvussaan lähes sadan vuoden ajan.

Loviisan seutua, joka kiinnostaa monia, Rosenberg kehuu

Hoitolaitoksen ylilääkäri Georg Öhman suositteli 1880-luvulla Myllyharjua sopivaksi kävelypaikaksi kylpylävieraille. 1890-luvun alussa harjulle rakennettiin näköalapaviljonki (paikalle, johon viimeinen tuulimylly siirrettiin 1920-luvulla). Vuosikymmenen lopussa Kukkukiven läheisyyteen rakennettiin Mossebackenin pensionaatti ja kesäravintola Casino, molemmat suunnitteli . Kukkukiven puinen paviljonki korvattiin vuonna 1906 (nykyisellä) valurautatornilla. Loviisa oli suosittu kylpyläkaupunki vielä ensimmäisen maailmansodan aikana. Kylpylätoiminnalla oli merkittävä vaikutus paikkakunnan talouteen, ja kaupunkiin kehittyi myös rikas kulttuurielämä erityisesti musiikin saralla.